escape_the_life

lauseita

2012-11-21T13:32:01+02:00

Olen miettinyt, mutten tullut minkäänlaiseen lopputulokseen.

Olen luottanut, turhaan.

Olen pelännyt, syystä.

Olen tehnyt tyhjiä lupauksia, uskotellut kuraa itselleni.

"Pystyn lopettamaan milloin vain"

Olenko itse luottamuksen arvoinen ? En tiedä.

Joka aamu herään, vaikken haluaisi.

Joka päivä hymyilen, vaikka itkettää.

Joka päivä päädyn samaan, entistä syvemmälle.

Pelkään.

Mikä on elämän tarkoitus ? Onko sitä...

Tämä on jokin sairas peli jossa ihmiset on nappuloita.

Tiivistetään maailma kylpyhuoneeksi. Kadotaan ammeeseen.

Ollaan hiljaa.

Itketään maailma terveeksi.

Poistetaan maailman syöpä. Ihmiset.

Tehdään parannus.

Loppupeleissä se kaikki on vain pääni sisällä.

Kukaan ei huomaisi.

Kukaan ei enää valehtele.

Kukaan ei enää satuta.

Lyön aina kaksi kertaa kovemmin takaisin.

Vai lyökö maailma minut kerralla rikki ?

Ei otsikkoa

2012-11-09T14:02:01+02:00

Minä kylvän epätoivon siemeniä

Minä sammutan toivoni kipinöitä

Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä

Mitä minulla on mielessä ? Miksi ajattelen niinkuin ajattelen ? Miksi kaikki tuntuu niin erilaiselta ? Lääkkeet ? Ei, niiden pitäisi helpottaa, ei pahentaa. Ja ei viimeksikään ollut näin. Tuntuu, että näen ihmisten läpi, näen selvästi. Negatiivisella tavalla, ne negatiiviset asiat muissa.

Pää on täynnä kysymyksiä joilla yritän osittain tietoisesti peitellä sitä ainutta kysymystä jota en itseltäni enää haluisi kysyä. Jaksanko ?

Haluaisin taistella. Voittaa tälläkin kertaa. Toisaalta, nyt asiat on ihan eri pisteessä kuin viimeksi.

Istuin tänään koulussa pukuhuoneessa yksin. MIetin tämän hetkistä elämääni. Miten vitussa olen tässä ? MINÄ !? Kuin katsoisi jotain kliseistä elokuvaa nuoresta tytöstä joka kusee elämänsä etsien helpotusta pahaan oloonsa huumeista. No, niissä elokuvissa ja kirjoissa tyttö saa onnillisen lopun, yleensä. Mutta se ei sano sitä että saanko minä. Jaksanko ihan oikeasti ryhdistyä vai sulkeudunku vain lisää ja jonain päivänä tajuan miten olen pilannut kaikki ihmissuhteeni. Kukaan ei olisi enää nostamassa ylös ja siksi vajoaisin siihen lopulliseen lohtuun.

Olem liijan heikko kokemaan enää yhtään vastoinkäymistä.

häiritsevää

2012-11-06T19:19:01+02:00

I remember when all the games began
Remember every little lie and every last goodbye
Promises you broke, words you choked on
and I never walked away,
it's still a mystery to me

Well I'm so empty
I'm better off without you and you're better off without me
Well you're so unclean
I'm better off without you and you're better off without me

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred (deceiving), the beatings; it's over

Paint the mirrors black to forget you
I still picture your face and the way you used to taste
Roses in a glass, dead and wilted
To you this all was nothing
Everything to you is nothing

Well you're so filthy
I'm better off without you and you're better off without me
Well I'm so ugly
You're better off without me and I'm better off alone

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings (disaster); it's over

As wicked as you are, you're beautiful to me
You're the darkest burning star, you're my perfect disease

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings; it's over
Disaster
The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings; it's over
Disaster

It's over now...

Niin. Löysin kyseisen kappaleen ihan sattumalta ja en voinut jäädä kuin tuijottamaan videota ja kuuntelemaan sanoja, itkemään. Mielestäni kappaleilla on niin monta tarkoitusta kuin on kuuntelijaakin. Jokainen pääsee sisälle erilailla, sillä omalla tavalla. Kappaleet saa näin merkityksen.
Pelottavaa tässä oli se, että tämä kyseinen oli liijan henkilökohtainen minulle, vaikken sitä koskaan ollut kuullutkaan. Joka helvetin sana ja koko video, kuin suoraan minun ja A.n suhteesta. Kaikki. Se kokonainen kaksi vuotta siinä, tiivistettynä muutamaan minuuttin. Se oikeasti oli pelottavaa.
Löydänköhän jonain päivänä kappaleen joka on tiivistelmä minun ja J.n suhteesta ? Toisaalta, eihän niin voisi käydä jollei erottaisi, mitä en todella halua. (Siinä sulle kulta, tiijän et luet tän <3)
Mutta jos oletetaan, että niin kävisi. Millainen se kappale olisi ? Täynnä vihaa niin kuin tämä ? Surullinen ? Vai olisiko se kaipaava ? Ärsyttävää kun ei voi tietää tulevaa. Meneekö tämäkin vituiksi ? Toisaalta olen hyvin toiveikas ja uskon ettei niin voisi käydä. Mutta, olen myös realistinen, olemme molemmat nuoria joten mitä tahansa voi tapahtua. Täytyy siis rohkeasti vain katsoa mihin tämä johtaa.
Mutta entä jos näkisimmekin tulevaisuuteen ? Silleen että tietäisi tasan mitä tulee tapahtumaan muttei voisi muuttaa sitä ? Helvetti, kuulostaa huonon kauhuelokuvan takakannen tekstiltä. Enpä usko, että kenelläkään olisi elämän halua siinä vaiheessa.
Kuitenkin, uskon että jokainen meistä haluaisi joskus kurkistaa tulevaan. Edes vähän.

P.S. J. joka nyt luet tätä, älä ota näistä itseesi, tiedän että toisinaan teet niin. Olet minulle aina se rakkain. Tiedät kyllä millainen olen :)

mmhmmh

2012-11-05T14:29:01+02:00

Tänään koulussa ei ahdistanut. Pojot minulle siitä. Toisaalta hävettää. Eihän se päivä ilman helpotuksia ongelmitta mennyt. Ja olen nyt ehkä hieman huolissani itsestäni sillä se mitä nyt ajattelen ja mikä tämän "helpotuksen" toi ei sinänsä ole hyvä asia ollenkaan. Miksen ajattele että mielialalääkkeeni ovat alkaneet vaikuttaa ! Siksi, että minuahan ei sumuteta. Tiedän.

Vaikka en ajattele olevani masnetunut taas, silti olo on jotenkin kun vertaan ystäviini ja muihin, hyvin erilainen. Sanon mielipiteeni suoraan, näytän käytökselläni miltä minusta tuntuu. Kaikki tietää, että olen sellainen. Mutta olenko loppupeleissä sittenkään ? MIksi en ilmaise pahaa oloani muille ? En aina edes itselleni. Miksen voi vain sanoa jollekkin, että hei, mulla on paha olla, voidaanko jutellla ? Hah. Sitten sanovat minua rohkeaksi.

En edelleenkään tiedä mitä olen. En pysty määrittelemään.
Entäs mitä haluan ? Olla onnellinen.

MItä jos olenkin jo ? Onnellinen. Kaikki on hyvin, eikä perjaatteessa ole yhtään mitään syytä tuntea pahaa oloa. Entä jos olen ollut surullinen ja masentunut liijan kauan, tajutakseni että oikeasti olenkin onnellinen ? Olen tottunut pahaan oloon.

Tulee taas niin kieroa tekstiä, että menee omakin pää solmuun. Pitäisi kaiketi oppia vaan puhumaan.

Arvasin

2012-10-30T18:00:01+02:00

..että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Jokainen valehtele jostain. Kaikki on mätiä sisältä. Ainakin osittain. Ihminen on maailman syöpä, ihminen on syy niin monen pahaan oloon, niin monen pois lähtöön. Haluaisin vain olla yksin ja vajota omaan maailmaani. Mitä silloin olisin ? Onnellinen vai vaan hullu ?

Voiko keneenkään oikeasti luottaa ? Voinko luottaa itseeni, etten satuta itseäni enää ? Enpä usko.

Eilen minulle tehtiin hoitosuunnitelma. Lääkitys aloitettiin uudestaan ja vuoden vaihteessa minut siirretään psykoterapiaan. Jep, kuulostaa pahalta. Vaikka oikeastaan olo ei ole kovin tuskainen. Olen tyhjä. Taas. En oikein tiedä mitä pitäisi asioista ajatella tai tuntea. On helpompi olla tuntematta yhtään mitään, joten kai se on oma alintajuntainen valintani.

I don't wanna be demanding
I just wanna know the reasons why
We live and die in a world of lies
Addicted to the way we crash and burn
I gave it all away now it's your turn
Watching me watching you
Don't wanna see the worst in you
So don't let it come true

escape kuittaa~

kolikolla on kaksi puolta

2012-09-04T16:40:01+03:00

Tv ohjelmissa/elokuvissa on näitä kaikille tuttuja pikku olentoja. Toinen toisella ja toinen toisella olkapäällä. Hyvä ja paha. Mietiskelin näitä eilen illalla ja tajusin, että meillä kaikilla on mielestäni tälläiset toverukset. Itsellä meinasin tulla romahdus/paniikkikohtaus näitä ajatellessani, joten ajattelin nyt purkaa näitä, jotta en enää ahdistuisi ajatuksistani.

Hyvä

Sinulla on syytä olla onnellinen. Sinulla on ystäviä jotka välittää, perhe joka rakastaa, työpaikka josta et lennä pihalle, oma asunto, mieluisa opiskelu paikka ja kihlattu, joka tekee vuoksesi mitä vain. Menneet ovat menneitä. Olet päässyt pois niistä kuvioista, hengissä. Kaikki on hyvin. Ei ole syytä itkeä.

Paha

Olet säälittävä, oksettava, kamala. Ei kukaan sinua oikeasti halua. "Ystäväsi" vain hyötyvät hyväntahtoisuudestasi ja siitä ettet osaa sanoa ei. Olet koko suvun häpeä. Mielenterveyspotilas. Aina rahaton. Katso veljeäsi, hänellä on kaikki niinkuin pitääkin. Se, että exäsi pahoinpiteli ja valehteli, oli omaa syytäsi. Annoit aihetta. Olit vitun ärsyttävä. Olet sitä edelleen, sairaanloisen mustasukkainen. On syytäkin tuolla naamalla ja kropalla. Luuletko J.n olevan se lopullinen kumppanisi ? Hah. Siinä käy niinkuin aina ennenkin. Et voi luottaa keneenkään. Et edes itseesi. Mikään ei tule muuttumaan, jos et parane. Ja minähän en sitä sinulle suo.

Aina on se mutta..

2012-08-28T17:34:01+03:00

Koulun penkkiin palattu. Vihdoin. Saa olla taas päivät pää asiassa parheiden kavereiden kanssa ja opiskella alaa mitä toivon tekeväni loppu elämäni. J.lläkin alkoi ammattistartti tällä viikolla. J. on siis kihlattuni. Ollaan periaatteessa samassa koulussa. Ollaan siis aikaslailla samassa rakennuksessa. Nähdään sitten sieläkin.

J. on nyt ollut viikot minun luona ja viikonloput ollaan oltu myllykoskella. Ollaan siis oikeastaan koko ajan yhdessä. Ei se minua haittaa millään lailla, enkä varmaan enää osaisikaan olla yksin. Mutta oma aika, yksinäisyys omien ajatusten keskellä, hiljaisuus. Niitä kaipaan. Kaipaan niitä pieniä ja kivuliaita tuskan purkautumisen kyyneliä. Hiljaista surua. Jep, kaikki ei ole vieläkään hyvin. Minun vaan pitää esittää kaikille jotten päädy takaisin suljetulle. En uskalla puhua oikein kenelekkään mitä ajattelen. Ja olen niin kauan saanut näytellä, että kaikki on hyvin, niin osaan sen jo täydellisesti. Uskon siihen hetkittäin melkein itsekkin. Tiedän, ei ehkä kovin tervettä, mutta minua se auttaa.

Näin perjantaina exäni.. Jos en aiemmin tiennyt syytä eroomme, nyt tiedän. Silti se satutti ja syvältä. Vain hänen kasvojen näkeminen. Se oli vihaa, surua ja pelkoa. En osaa sanoa mikä niistä hallitsi, mutta ei ollut siinä kohtaa helppoa koittaa näyttää J.lle että kaikki olisi loistavasti. Ei minulla ikävä iskenyt, ei todellakaan. En vaan pystynyt kontrolloimaan tilannetta. En kyllä tiedä onko tuo nyt oikea sana mutta kuitenkin. Aivan ! En pystynyt kontrolloimaan tunteitani. Tietenkin olisin halunnut olla "tunteeton", naama pokerina, näyttää exälle, että hei, mulla menee loistavasti. Mutta kun ei mene..

..Pitäisi mennä. Kaikki on hyvin ! Mieli vaan ei usko siihen. Uskooko sydänkään ? Rakastan J.tä enemmän kuin omaa elämääni, mutta toisaalta tiedän koko ajan tämän päättyvän. Tiedän, helvetin väärä asenne. Pitäisi vaan uskoa. Saatana 2 vuotta uskoin ja luotin rakkauteen vaikka sain vain haukkuja ja iskuja. Siltikin, vielä 4-5kk sitten olin täysin varma, että tulen viettämään koko lopun helvetin elämäni exäni kanssa. En pystynyt edes ajattelemaan elämää ilman häntä, vaikka koko suhde oli ihan repaleina. En vaan voinut. Ja sitten kun se tapahtui, en oikeasti tuntenut alkuun mitään. Oikeastaan, en vieläkään ole itkenyt kunnolla. Yritin alkuun vaan siirtää sen pahan olon purkautumista ja kai teen sitä alintajuntaisesti edelleen.

Muistan kaiken..

Toisaalta haluan unohtaa. Pyyhkiä edelliset 2 vuotta kokonaan pois. Mutta entä ne hyvät muistot ? Vai oliko ne hyviä muistoja vain silloin kun vielä olimme yhdessä ? Onko ne nyt vain vaikeita ja hyvin kipeitä muistoja ? Niitä nimenomaan. Miksen voi muistella niitä hyviä hetkiä hymyillen ? Miksi itken..?

Milloinhan minä oppisin olemaan oikeasti onnellinen.. Alkaa mennä usko. Vaikka miten olen nyt saanut kaiken mitä tarvitsen ja haluan, silti tuntuu tältä. Jollakin kuvottavan säälittävällä tavalla, voin vain nauraa itselleni ja maailmalle. Ivallisesti.

Omg

2012-08-11T12:34:01+03:00

Tiistaina takaisin kouluun. Tätä on odotettu. Ollut kamala ikävä kaikkia !

Kesäloma meni kamalan nopeasti ja siinä ehtikin tapahtua kaiken näköistä... Paras mitä jäi käteen on tuo minun kihlattuni. Kyllä, menimme kihloihin. Ensimmäinen homma kun pääsen kouluun pajalle, niin sormusten tekoon. Aikaistako ? Ei kiinnosta :)

Mutta minne se kesä sitten menikään ? Mitään erityistä ei tullut tehtyä. Se vaan meni. Juu ehkä niitä "kohokohtia" on jäänyt; ns. päättärit, juhannus oli ihanin ikinä ja tietenkin kun kultani kosi.

JA sitten.. miten voin ? Vastaus on yksinkertaisesti että loistavasti. Menneisyys ei enää kummittele. Taino, niin pahasti. Osaan taas hillitä itseäni ikävissä tilanteissa. Ja luulempa että tämä kaikki johtuu vaan siitä, että lopetin mielialalääkkeiden syönnin. Se oli selvästi oikea päätös. No, tottakai minua pelottaa, että masennukseni uusiutuu, mutta se on sitten sen ajan murhe. Siihen asti nautin joka hetkestä.

Jännä miten toisen ihmisen tuleminen elämään voi muuttaa niin paljon. 2-3kk sitten olin nuoriso psykiatrian suljetulla osastolla ja minua pidettiin itsetuhoisena, nyt, olen niin täynnä voimaa ja toisinaan tuntuu ettei mikään voi mennä pieleen, tai vaikka menisikin, pääsen siitä yli.

Vielä 4kk ja 10 päivää ja olen 18 ! Pitäisi alkaa suunnitella sitä tatuointia..

~~Escape kuittaa !

...

2012-06-24T16:03:01+03:00

Miksen vaan voi olla onnellinen ? Ei ole syytä olla enään masentunut. Juhannus oli ihanin ikinä ja poikakaverin kanssa menee täydellisesti. Siltikin tuntuu, että sisälläni asuisi joku pikku perkele joka ei anna minun nauttia ja olla onnellinen.

Ei pitäisi miettiä menneitä, mutta kun elän sitä mennyttä päivittäin. Olen jumissa siinä. Tai no, mieleni on. En enää tiedä mitään. Mitkä tunteet on oikeita ja mitkä pakotettuja ? Jos en edes itse tiedä mitä/kuka olen, miten kukaan muu voisi tietää ? Katoan kokonaan.

Mitä ulkopuoliset ylipäätänsä minussa näkee ? Vai näkeeköhän ollenkaan. Jos lähden kävelemään ulos, katsooko kukaan ? Ja jos katsoo, näkeekö oikeasti ?

Entä miten itse näen itseni ? Kun katson peiliin, näen vain samat tutut kasvot, en mitään niiden takana. Ehkei sielä ole mitään. Ehkä olen vain kuori. Jos kaikki ihmiset jotka ovat edes hetken kuuluneet elämääni, on vienyt minusta palan. Viimeisin vei loput. Silloinhan minulla ei olisi enää mitään annettavaa. Ei elämälle, ei kenellekkään. Siinä olisi syy miksen voi olla onnellinen, minussa ei ole sitä enää. Ei yhtään mitään.

Ihminenkin voi mennä rikki. Minä menin...

Ilta yksin

2012-06-15T19:39:01+03:00

Nyt on ensimmäinen ilta yksin.. Sen olisi pitänyt olla jo aikoja sitten, mutta olen pitkittänyt sitä. Turhaan olen tätä pelännyt. Ajattelin että itken ja huudan ja että kaikki paha olo purkautuisi, mutta päin vastoin. Ihana vain olla omassa rauhassa.

Olen muutenkin hyvin onnellinen. No, pääasiassa. Eilen sain masennukseeni sairaslomaa kolme viikkoa ja unilääkkeet. Kaikki ei ole hyvin, vaikka perjaatteessa on. Minulla on oma kämppä, työpaikka, mieluisa opiskelupaikka ja poikaystävä joka on minulle juuri täydellinen. Ulkopuolinen ajattelisi että mitä helvettiä valitan. Ei sitä päällepäin nää, osaan salata todelliset tunteeni täydellisesti. Olo tuntuu jotenkin tyhjältä. Jotain puuttuu.

Luulempa, että puuttuva osa olen minä itse. Aloin miettiä ja tajusin etten tiedä kuka olen. Itsetuntoani on aina poljettu syvemmälle ja syvemmälle ja olen hukannut itseni. Kuka olen ? MIllainen olen ? En osaa kuvailla itseäni ollenkaan. En vain tiedä. Tai mitä haluan tehdä ? Ei mitään hajua. Haluan aina miellyttää muita ja sopia asiat muiden menojen mukaan. Päätösten tekeminen on hankalaa, koska en vain tiedä mitä haluan.

Missä nään itseni 10 vuoden päästä ? En niin missään. Olen aina haaveillut suuresta perheestä ja omakotitalosta. Sellaista rauhallista perhe elämää. Mutta toisaalta haluan mennä ja tehdä, valloittaa koko maailman, kokea kaiken.