Olen miettinyt, mutten tullut minkäänlaiseen lopputulokseen.

Olen luottanut, turhaan.

Olen pelännyt, syystä.

Olen tehnyt tyhjiä lupauksia, uskotellut kuraa itselleni.

"Pystyn lopettamaan milloin vain"

Olenko itse luottamuksen arvoinen ? En tiedä.

Joka aamu herään, vaikken haluaisi.

Joka päivä hymyilen, vaikka itkettää.

Joka päivä päädyn samaan, entistä syvemmälle.

Pelkään.

Mikä on elämän tarkoitus ? Onko sitä...

Tämä on jokin sairas peli jossa ihmiset on nappuloita.

Tiivistetään maailma kylpyhuoneeksi. Kadotaan ammeeseen.

Ollaan hiljaa.

Itketään maailma terveeksi.

Poistetaan maailman syöpä. Ihmiset.

Tehdään parannus.

Loppupeleissä se kaikki on vain pääni sisällä.

Kukaan ei huomaisi.

Kukaan ei enää valehtele.

Kukaan ei enää satuta.

Lyön aina kaksi kertaa kovemmin takaisin.

Vai lyökö maailma minut kerralla rikki ?

Minä kylvän epätoivon siemeniä

Minä sammutan toivoni kipinöitä

Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä

Mitä minulla on mielessä ? Miksi ajattelen niinkuin ajattelen ? Miksi kaikki tuntuu niin erilaiselta ? Lääkkeet ? Ei, niiden pitäisi helpottaa, ei pahentaa. Ja ei viimeksikään ollut näin. Tuntuu, että näen ihmisten läpi, näen selvästi. Negatiivisella tavalla, ne negatiiviset asiat muissa.

Pää on täynnä kysymyksiä joilla yritän osittain tietoisesti peitellä sitä ainutta kysymystä jota en itseltäni enää haluisi kysyä. Jaksanko ?

Haluaisin taistella. Voittaa tälläkin kertaa. Toisaalta, nyt asiat on ihan eri pisteessä kuin viimeksi.

Istuin tänään koulussa pukuhuoneessa yksin. MIetin tämän hetkistä elämääni. Miten vitussa olen tässä ? MINÄ !? Kuin katsoisi jotain kliseistä elokuvaa nuoresta tytöstä joka kusee elämänsä etsien helpotusta pahaan oloonsa huumeista. No, niissä elokuvissa ja kirjoissa tyttö saa onnillisen lopun, yleensä. Mutta se ei sano sitä että saanko minä. Jaksanko ihan oikeasti ryhdistyä vai sulkeudunku vain lisää ja jonain päivänä tajuan miten olen pilannut kaikki ihmissuhteeni. Kukaan ei olisi enää nostamassa ylös ja siksi vajoaisin siihen lopulliseen lohtuun.

Olem liijan heikko kokemaan enää yhtään vastoinkäymistä.

I remember when all the games began
Remember every little lie and every last goodbye
Promises you broke, words you choked on
and I never walked away,
it's still a mystery to me

Well I'm so empty
I'm better off without you and you're better off without me
Well you're so unclean
I'm better off without you and you're better off without me

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred (deceiving), the beatings; it's over

Paint the mirrors black to forget you
I still picture your face and the way you used to taste
Roses in a glass, dead and wilted
To you this all was nothing
Everything to you is nothing

Well you're so filthy
I'm better off without you and you're better off without me
Well I'm so ugly
You're better off without me and I'm better off alone

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings (disaster); it's over

As wicked as you are, you're beautiful to me
You're the darkest burning star, you're my perfect disease

The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings; it's over
Disaster
The lying, the bleeding, the screaming
Was tearing me apart
The hatred, the beatings; it's over
Disaster

It's over now...
 

Niin. Löysin kyseisen kappaleen ihan sattumalta ja en voinut jäädä kuin tuijottamaan videota ja kuuntelemaan sanoja, itkemään. Mielestäni kappaleilla on niin monta tarkoitusta kuin on kuuntelijaakin. Jokainen pääsee sisälle erilailla, sillä omalla tavalla. Kappaleet saa näin merkityksen.
Pelottavaa tässä oli se, että tämä kyseinen oli liijan henkilökohtainen minulle, vaikken sitä koskaan ollut kuullutkaan. Joka helvetin sana ja koko video, kuin suoraan minun ja A.n suhteesta. Kaikki. Se kokonainen kaksi vuotta siinä, tiivistettynä muutamaan minuuttin. Se oikeasti oli pelottavaa.
Löydänköhän jonain päivänä kappaleen joka on tiivistelmä minun ja J.n suhteesta ? Toisaalta, eihän niin voisi käydä jollei erottaisi, mitä en todella halua. (Siinä sulle kulta, tiijän et luet tän <3) 
Mutta jos oletetaan, että niin kävisi. Millainen se kappale olisi ? Täynnä vihaa niin kuin  tämä ? Surullinen ? Vai olisiko se kaipaava ? Ärsyttävää kun ei voi tietää tulevaa. Meneekö tämäkin vituiksi ? Toisaalta olen hyvin toiveikas ja uskon ettei niin voisi käydä. Mutta, olen myös realistinen, olemme molemmat nuoria joten mitä tahansa voi tapahtua. Täytyy siis rohkeasti vain katsoa mihin tämä johtaa.
Mutta entä jos näkisimmekin tulevaisuuteen ? Silleen että tietäisi tasan mitä tulee tapahtumaan muttei voisi muuttaa sitä ? Helvetti, kuulostaa huonon kauhuelokuvan takakannen tekstiltä.  Enpä usko, että kenelläkään olisi elämän halua siinä vaiheessa.
Kuitenkin, uskon että jokainen meistä haluaisi joskus kurkistaa tulevaan. Edes vähän.

P.S. J. joka nyt luet tätä, älä ota näistä itseesi, tiedän että toisinaan teet niin. Olet minulle aina se rakkain. Tiedät kyllä millainen olen :)

..että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Jokainen valehtele jostain. Kaikki on mätiä sisältä. Ainakin osittain. Ihminen on maailman syöpä, ihminen on syy niin monen pahaan oloon, niin monen pois lähtöön. Haluaisin vain olla yksin ja vajota omaan maailmaani. Mitä silloin olisin ? Onnellinen vai vaan hullu ?

Voiko keneenkään oikeasti luottaa ? Voinko luottaa itseeni, etten satuta itseäni enää ? Enpä usko.

Eilen minulle tehtiin hoitosuunnitelma. Lääkitys aloitettiin uudestaan ja vuoden vaihteessa minut siirretään psykoterapiaan. Jep, kuulostaa pahalta. Vaikka oikeastaan olo ei ole kovin tuskainen. Olen tyhjä. Taas. En oikein tiedä mitä pitäisi asioista ajatella tai tuntea. On helpompi olla tuntematta yhtään mitään, joten kai se on oma alintajuntainen valintani.


I don't wanna be demanding
I just wanna know the reasons why
We live and die in a world of lies
Addicted to the way we crash and burn
I gave it all away now it's your turn
Watching me watching you
Don't wanna see the worst in you
So don't let it come true



escape kuittaa~