Nyt on ensimmäinen ilta yksin.. Sen olisi pitänyt olla jo aikoja sitten, mutta olen pitkittänyt sitä. Turhaan olen tätä pelännyt. Ajattelin että itken ja huudan ja että kaikki paha olo purkautuisi, mutta päin vastoin. Ihana vain olla omassa rauhassa.

Olen muutenkin hyvin onnellinen. No, pääasiassa. Eilen sain masennukseeni sairaslomaa kolme viikkoa ja unilääkkeet. Kaikki ei ole hyvin, vaikka perjaatteessa on. Minulla on oma kämppä, työpaikka, mieluisa opiskelupaikka ja poikaystävä joka on minulle juuri täydellinen. Ulkopuolinen ajattelisi että mitä helvettiä valitan. Ei sitä päällepäin nää, osaan salata todelliset tunteeni täydellisesti. Olo tuntuu jotenkin tyhjältä. Jotain puuttuu.

Luulempa, että puuttuva osa olen minä itse. Aloin miettiä ja tajusin etten tiedä kuka olen. Itsetuntoani on aina poljettu syvemmälle ja syvemmälle ja olen hukannut itseni. Kuka olen ? MIllainen olen ? En osaa kuvailla itseäni ollenkaan. En vain tiedä. Tai mitä haluan tehdä ? Ei mitään hajua. Haluan aina miellyttää muita ja sopia asiat muiden menojen mukaan. Päätösten tekeminen on hankalaa, koska en vain tiedä mitä haluan.

Missä nään  itseni 10 vuoden päästä ? En niin missään. Olen aina haaveillut suuresta perheestä ja omakotitalosta. Sellaista rauhallista perhe elämää. Mutta toisaalta haluan mennä ja tehdä, valloittaa koko maailman, kokea kaiken.