Olen miettinyt, mutten tullut minkäänlaiseen lopputulokseen.

Olen luottanut, turhaan.

Olen pelännyt, syystä.

Olen tehnyt tyhjiä lupauksia, uskotellut kuraa itselleni.

"Pystyn lopettamaan milloin vain"

Olenko itse luottamuksen arvoinen ? En tiedä.

Joka aamu herään, vaikken haluaisi.

Joka päivä hymyilen, vaikka itkettää.

Joka päivä päädyn samaan, entistä syvemmälle.

Pelkään.

Mikä on elämän tarkoitus ? Onko sitä...

Tämä on jokin sairas peli jossa ihmiset on nappuloita.

Tiivistetään maailma kylpyhuoneeksi. Kadotaan ammeeseen.

Ollaan hiljaa.

Itketään maailma terveeksi.

Poistetaan maailman syöpä. Ihmiset.

Tehdään parannus.

Loppupeleissä se kaikki on vain pääni sisällä.

Kukaan ei huomaisi.

Kukaan ei enää valehtele.

Kukaan ei enää satuta.

Lyön aina kaksi kertaa kovemmin takaisin.

Vai lyökö maailma minut kerralla rikki ?